Väsyttääkö suakin?

#23 Mitä tehdä, kun ei yhtään huvita? 

Se on varmaan tuttua kaikille

Joskus ei vaan nappaa. Ajatukset harhailee, on vaikeaa keskittyä saati tarttua oikein mihinkään. Ei vain millään viitsisi, väsyttää ilman kummempaa syytä.

Jos edes välipalaherkku tai kuppi hyvää teetä ei kiinnosta, ollaan jo aika pitkällä. (Edesmennyttä koiraani tämmöiset tilat eivät vaivanneet. Se oli herkuista aina kiinnostunut. Ihan aina.)

Hassua on se, että melkein mikä vaan parantaisi oloa. Menisi vaan hakemaan sen teen tai pienelle kävelylle. Sytytä kynttilä, jos se on sun juttu. Satoja, tuhansia ratkaisuja on ulottuvilla, ja jokainen niistä voi tönäistä riittävästi liikkeelle.

Mutta kun ei huvita. Mieluummin kiukuttelee itsensä kanssa. Muhii ja möllöttelee marraskuisessa mielentilassa. Ehkä sitten tarvitaan hetki sitä möllöttelyä. Ja silti, vaikka et tekisi mitään, alakuloisuus hälvenee ennemmin tai myöhemmin. Miten sekin voi harmittaa?

Taito päästää ajatuksistaan irti

Tunteet on tosi nopeita. Joskus ajattelee, että tunteet synnyttää ajatuksia, mutta se on toisinpäin. Ajatus on ennen tunnetta. Vain tosi nopeasti ennen tunnetta. Kokeile, miten tunne muuttuu, kun annat ajatusten vain tipahdella pois päästä.

Sen voi tehdä ihan itselle sopivalla tavalla. Muutaman hengityksen mittaisessa hetkessä nyt heti, antamalla vain ajatusten valua pois, mielen tyhjentyä. Tai voi oikein ottaa asiakseen, meditoida, lähteä luontoon kävelylle tai nauttimaan taiteesta.

Olotila muuttuu heti, kun hetkeksi päästää kaikista ajatuksistaan irti. Ja sen jälkeen on helpompi valita, minkä ajatuksen ensimmäisenä päästää takaisin mieleen.