Kiitollisuuden pysäyttävä voima

#8 Ajattelun avaimia: Mitä koet, kun koet kiitollisuutta? Näet kiitollisuutta? Kuulet kiitollisuutta?

Kiitollisuus pysäyttää, lämmittää, hymyilyttää

Olen aika aktiivinen LinkedInissä. Kurkkasin mielenkiinnosta, mitkä postaukseni ovat olleet suosituimpia viimeisen vuoden aikana. Kolmen suosituimman joukkoon ylsi yleinen tiedustelu ihmisten näkemyksistä entiseen Twitteriin ja kokemukseni yrittäjien eläkemaksujen uudistuksesta.

Pistää sikäli miettimään omaa työtäni työyhteisöjen ja paremman työelämän puolesta, josta kirjoitan melko paljon, että mikähän tuulimylly tässä pitäisi voittaa, jotta työelämän sanomat helpommin herättäisivät someyleisöä.

Onneksi kolmen joukossa oli myös kiitollisuudella kirjoittamani postaus edellisen pidemmän projektityön päättymisestä. Mikä viestissä kosketti ja herätti reaktioita? Pohdiskelussani päädyin siihen, että varmaankin se oli kiitollisuus.

Kissa kiitoksella elää - mutta ei se haittaakaan

Sananlaskuissa kerrotaan paljon yhteisen kulttuurimme tuottamista ajatusmalleista ja uskomuksista. Kissa kiitoksella elää -sanonta voi pitää sisällään totuuden siemenen siinä mielessä, että vastavuoroisuus ja esimerkiksi työstä saatu palkka ovat tärkeitä nekin. Vastavuoroisuuden ajatus on sosiaalisen pääoman ytimessä (siinä onkin hyvä aihe toiseen kertaan...)

Samalla tuo sananlasku tulee vähätelleeksi kiitoksen voimaa. Se ei ehkä ole tarkoitus, mutta niin siinä käy. Toivottavasti emme ainakaan jätä kiittämättä, vaikka ajattelisimme, että kiitollisuutemme kohde ansaitsisi enemmänkin.

Lopussa kiitos seisoo - mutta ei se maksa mitään keskelläkään

Mistähän näitä riittää? Toinen sanonta, joka opettaa olemaan kiittämättä tai toivomasta kiitosta ennenaikaisesti. Että lopussa vasta sitten voi kiitoksen saada. Ehkä.

Mitä tapahtuu, jos tätä sanontaa soveltaa nykytyöelämään, jossa pöytä ei ole koskaan tyhjä, ja vaikka joku asia tulisi valmiiksi, huomiomme kiinnittyy siihen kaikkeen, mikä on vielä kesken. Käykö siinä pahimmillaan niin, etten ole koskaan kiitoksen arvoinen? Toivottavasti ei.

Kiitosta voi osoittaa kukkasin

Tai pienillä sanoilla ja eleillä, jotka kertovat, että huomaat toisen ihmisen elämän ohikiitävissä hetkissä.

Kiitollisuus lämmittää silloinkin, kun sitä katsoo sivusta. Näin ehkä tapahtui edellä mainitun postaukseni kohdalla. Kiitollisesta viestistä ja keskustelusta on helppo tykätä. Se saa hyvälle mielelle, vaikka ei ihan suoraan itseä koskisikaan.

Kiitos, että luit. Se merkitsee minulle todella paljon.