Aikomuksista eteenpäin

#10 Ajattelun avaimia: Oletko huomannut, että mitä enemmän aiot saada aikaan, sitä vähemmän yleensä saat?

Aikomusten anatomiaa

Ainakin kaltaiseni ideanikkarit ja taivaanrannan maalarit tunnistavat hyvän aikomuksen, kun sellainen mielen syövereistä pulpahtaa pintaan. Aikomukset ovat yleensä ehtymätön luonnonvara, joista ei tarvitse kärsiä minkäänlaista niukkuutta. Arjessa ne näkyvät to do -listoina, irrallisina lappuina, kalenteritehtävinä ja erilaisina pinoina. Oikein taitava aikoja voi huomata omat aikomuksensa myös syyllisyytenä tai huonon omatuntona tekemättömistä töistä.

Toisilla meistä hyviä ideoita ja niistä kehkeytyneitä vakaita aikomuksia on paljon. Silloin tarvitaan noita erilaisia järjestelykeinoja, jotta elämäänsä ja tavoitteisiinsa saa minkäänlaista hallintaa. Tai siltä se ainakin tuntuu. Mutta varsinkin silloin, kun aikoo toteuttaa monenlaisia juttuja, saattaa huomata todellisuudessa saavansa aikaan vain murto-osan niistä.

Ja mitäs sitten? Miten päästä aikomisesta eteenpäin?

Joskus käy niin, että kun on järjestänyt aikomuksensa, on käyttänyt niiden parissa jo hyvän tovin. Ajatellut niitä, ehkä vähän suunnitellutkin. Tulee kokemus, että on tehnyt asian eteen jo paljon. Mutta oma mielemme on monesti elämämme suurin huijari. Vaikka kokemus asioiden edistämisestä on totta, oikeasti asia ei välttämättä ole edistynyt ollenkaan.

Aikomusten järjestämisen sijaan valitse niistä yksi. Päättele, mistä sen asian tekeminen alkaa. Hyvä - aloita siitä! Esim. ikkunoiden peseminen alkaa vadin ja välineiden hakemisesta, ja sitten se jatkuu pesuveden tekemisellä.

Jos jää mielessään rakentelemaan aikomustaan oikein huolella, kuvittelemalla valtavan urakan kaikkien ikkunoiden pesemisestä yhdellä kertaa, ei ole ihme, että ajatus kyllästyttää aikomisen lopussa jo siinä määrin, että vadin hakeminen ei tule kuuloonkaan.

Tässäpä se on aivojen toiminnan yksi suuri soveltamisen taito: Aivot käyttävät samoja hermoratoja asian kuvittelemiseen ja asian toteuttamiseen. Joskus mielikuvaharjoittelu on tarpeen, monesti ei.

Tekemisestä nauttiminen

Sellaisiakin päiviä on, jolloin olen yllättänyt itseni saamalla paljon aikaan jo ennen puolta päivää. Yllätys on suuri siksi, että yleensä silloin minulla ei ole ollut yksikään to do -listoistani esillä ollenkaan.

Olen vain (jos nyt joskus vaikka vähän sattumanvaraisestikin 🙄) keskittynyt eteen tulevaan asiaan, ja suuremmin aikomatta ryhtynyt toteuttamaan. Tekeminen on vienyt mukanaan. Tällainen tekeminen on helpompaa silloin, kun päivässä on aikatauluttomuutta. Eikö olekin nurinkurista? Ei siis suurta kalenterointia ja minuuttiaikatauluaikomista, vaan vapautta tehdä ja toteuttaa omaan tahtiin.

Kokeile. Niistä päivistä saa aika tavalla energiaa.